Elän niin jännittävää elämää!

Minulla on paljon rakkaita ystäviä jotka luovat uraa ja elävät upeaa elämää jossain päin maailmaa. On lääkäreitä, poliittista uraa tekeviä, menestyviä yrittäjiä ja muita, jotka pääsevät tekemään ja kokemaan upeita juttuja elämässään ja urallaan. He kenties purjehtivat kesäisin ja matkustavat Mauritiukselle tai Malediiveille talvisin. Ajavat uusimmilla Audeilla ja Bemareilla. Sellaista kivaa mitä itsekin mielelläni tekisin.

Ja kyllä, toisinaan kadehdin heitä. Itse ajan koirankoppi-Opelilla ja tulot riittävät juuri ja juuri vastikkeeseen ja ruokaan. Ehkä pääsemme Ahvenanmaalle kesäkuussa yhdistetylle työ- ja lomamatkalle, mikäli löydämme tuttuja jotka jaksavat majoittaa meidät nurkkiinsa muutamaksi yöksi.

Silti usea näistä mahtavista tyypeistä, ystävistäni joilla on elämässään paljon hienoa, toistuvasti toteavat minun elävän niin jännittävää ja kiehtovaa elämää. Ja voi kuinka oikeassa he ovatkin!

Fiksu ei ehkä perusta yritystä juuri orastavan laman alkumetreillä, jätä kohtalaisen hyväpalkkaista työtä ja suuntaa uusille markkinoille pilviä hipovin suunnitelmin. Fiksu ei ehkä ottaisi kymmenien tuhansien lainaa luodakseen jotain, mikä loppujen lopuksi ei olekaan se millä yritys pyörii. Ja fiksu ei ainakaan eroaisi ja jäisi tyhjän päälle tulojen suhteen, koska yritys ei vielä kanna ja lainojakin on tosiaan ne kymmenet tuhannet eurot.

Rohkea tekee näitä asioita ja minä olen rohkea. Uskalsin lähteä yrittäjäksi, pääsin samalla oppimaan uusia asioita ja jopa uuden ammatin ihan siinä sivussa (toimittajan työt). Lisäksi uskalsin rakastua toiseen samanlaiseen hulluun ja muuttaa hänen kanssaan minulle uuteen kaupunkiin ja jopa uuteen maakuntaan.

En ole pelkästään rohkea. Osaan myös kertoa asioita mielenkiitoisella tavalla ja osittain ehkä näiden tarinoiden ansiosta elämäni näyttää jännittävältä. Sitähän se onkin, toki. Mutta jännitys usein tiivistyy angstiksi kun laskupino kasvaa metrin korkuiseksi ja tilillä on rahaa juuri sen verran, että nettiliittymä ja puhelinliittymät saadaan pidettyä auki. Ruoasta tykätään molemmat, joten siitä ei silti tingitä. Kaurapuuroa saadaan edullisesti, elleivät rahat muuhun riitä.

Juttelin yhden uuden esikuvani (uskaltaisinko jopa sanoa mentorini?), Satu Harkken, kanssa muutama päivä sitten. Hän on valtavan menestynyt nainen aina ulkomaita myöten. Olemme sukua ja rohkaistuin taannoin kysymään häntä kahville, kun asumme samoilla tienoilla nykyään. Olen hyvin iloinen, että uskalsin ottaa häneen yhteyttä. Hän on antanut minulle uskoa tulevaan ja siihen, että olen kuin olenkin oikealla tiellä. Olen rohkea, eteenpäin suuntautunut ja yrittäjähenkinen aina pikkuvarpaan kynsiin saakka.

Kaikki ne pienet sivujuonet mitä minunkin urani on tähän mennessä tarjonnut, ovat Satun mukaan pieniä askeleita sen tavoitteen suuntaan, mikä minullakin on. Haluan menestyä yrittäjyydessä. Minulle viestintä on tällä hetkellä ammatti – sosiaalinen media ja viestintä. Mutta oikeasti näen ne vain välineinä auttaa yrityksiä – ei vaan yrittäjiä – menestymään paremmin. Somekonsulttina minun tietenkin pitäisi sanoa, että minun intohimoni on sosiaalinen media. Mutta ei, minun intohimoni on yrittäjyys. Siihen suuntaan olen askel kerrallaan suunnannut viestinnän keinoin. Haluan auttaa yrittäjiä olemaan parempia siinä mitä he tekevät, antaa heille työkalut tavoittaa ne ihmiset, jotka heidän pitää tavoittaa jotta he taas saavuttaisivat oman päämääränsä. Yrittäjyys on minun juttuni. Ja jos joku sanoo, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta siinä, niin he ovat väärässä. Minun kokemukseni yrittäjyydestä alkoi jo ennen kuin minä synnyin. Minun sukuni on ollut yrittäjiä jo monessa sukupolvessa ja minun yrittäjyyspolkuni on kaiken sen summaa, mitä minun esi-isäni ovat tehneet ja yrittäneet. Itse olen ollut yrittäjänä nyt noin 5,5 vuotta. Se on ollut raskasta aikaa ja miettisin kyllä tarkkaan, ennen kuin lähtisin näillä tiedoilla uudelleen yrittäjäksi. Tosin tämä aika on ollut myös sellainen oppikoulu, ettei monikaan sellaista ole käynyt läpi. Ei ainakaan niistä, jotka eivät ole olleet yrittäjinä. Olen ziljoona kertaa miettinyt paluuta työelämään, mutta aina jokin on luonut uskoa yrittäjyyteen.

Minä elän jännittävää elämää ja haluan kernaasti inspiroida niitä, jotka elävät omasta mielestään tylsempää arkea. Täällä Vantaan Martinlaakson lähiön neliössä kotitoimistonani toimii keittiön pöytä. Ikkunasta näen lentokoneiden lähtevän maailmalle jatkuvalla syötöllä. Ehkä vielä en ole siinä pisteessä, että minua tarvitaan siellä maailmalla, mutta voin vannoa että kerään tietotaitoa jatkuvalla syötöllä ja viisastun hetki hetkeltä ja jonain päivänä minuakin pyydetään Intiaan puhumaan suurelle yleisölle jostain tärkeästä asiasta.

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *