Ihmisten kuvaaminen – kilpailu :)

DSC_7318 (2)

Poikani Oskar (7) aamiaispöydä ääressä. Hän on kertonut siskolleni, että äiti on valokuvaaja ja hän osaa jo olla mallina.

Rakastan ihmisten kuvaamista. En halua kuvata sliipattuja malleja vaan ihmisiä juuri niin rosoisina, kuin he oikeasti ovat. Yleensä onnistun ottamaan ihmisestä, kuin ihmisestä onnistuneen valokuvan siten, että he ovat tyytyväisiä lopputulokseen ja minä olen sitä myös.

Olen tässä viime päivinä selaillut Jussi Aallon kirjan ”Kohteena ihminen” uusinta painosta. Siinä avataan aihetta todella kattavasti ja olenkin löytänyt uusia näkökulmia kuvaamiseeni. Itse olen intuitioni voimalla pärjännyt yllättävän hyvin kuvauksissa, mutta kyllä ammattilaisen ohjeet aina ammattilaisen ohjeita ovat.

Minua kiehtoisi kuvata vanhoja ihmisiä vähissä vaatteissa. Tämä kuulostaa ehkä epäilyttävältä, mutta minua kiehtoo vanhoissa ihmisissä se eletty elämä. Haluaisin ottaa kauniita, mutta silti todellisia kuvia heistä, ehkä mustavalkoisena. Ystäväni Minna Sarpila kertoi haluavansa kuvata isoisäni kädet, jotka olivat tehneet valtavasti töitä koko elämänsä ajan. Tämä toive ei koskaan toteutunut, sillä isoisäni menehtyi valitettavasti onnettomuudessa helmikuussa. Tämä tapahtuma pysäytti minut täysin. Kuvaamiseen liittyvä oivallus tapahtui myös tuon tapauksen vuoksi. Aina pitää ottaa se kuva silloin kun sitä miettii, koska jossain vaiheessa sitä kuvaa ei enää voi ottaa. Minulla on nyt vain vanhoja kuvia isoisästäni. Viimeisellä kerralla kun hänet tapasin, noin viikkoa ennen onnettomuutta, meinasin ottaa kuvan mutta jätin ottamatta koska minulla oli vain kännykkäkamera mukanani. Se kuva olisi pitänyt ottaa.

DSC_7992

Myyrmäessä kuvaamassa graffiteja juuri isoisäni kuoleman jälkeen. En tiedä vaikuttiko shokki ottamiini kuviin, mutta kuvittelen sen vaikuttaneen.

En ole opiskellut valokuvausta missään koulussa, haluaisin kyllä opiskella vielä jossain vaiheessa. Olen vain harjoitellut, käynyt yhden pikakurssin ja harjoitellut vielä lisää. Varsinkin nyt Karrin kanssa ollaan molemmat kehitytty tosi paljon kuvaajina, koska se on meillä yhteinen harrastus.

Paljon on oppimatta muunmuassa valaistuksesta ja salamoista, mutta luonnon valossa osaan jo ottaa kauniita ja todellisia kuvia ihmisistä. Tämän postauksen kuvat ovat vain kevyesti käsitelty yksinkertaisella kuvankäsittelytyökalulla. Kun käsittelen työhön liittyviä kuvia, otan järeämmät aseet käyttöön (Lightroom ja Photoshop) ja säädän niitä tunteella ja taidolla, kunnes olen niihin tyytyväinen.

Haluatko sinä todellisen kuvan itsestäsi? Kauniin, mutta epätäydellisen, kuten me kaikki olemme?

Kaikki jotka ovat kommentoineet tätä postausta täällä blogissa tai Facebookissa Toimistokissa.fi:n sivulla tätä postausta ovat mukana arvonnassa. Paitsi he jotka kirjoittavat t&j päivitykseen, se on vain ärsyttävää. Minä haluan kuulla teiltä millaisen kauniin ja epätäydellisen kuvan sinä haluaisit itsestäsi. Paras idea voittaa kuvauksen (jos mahdollista, toteutamme toivekuvauksen) ja kuvan käsittelyn ja hän saa kuvan omaan käyttöönsä, minä pidätän oikeuden julkaista kuvan ja kuvattavan lyhyen haastattelun tänne blogiini.

”Perfection is boring, your imperfection is what makes you truly beautiful.”

Author: Laura

Share This Post On

10 Comments

  1. Ois vihdoin aika saada semmonen kuva jota vihtii näyttää julkisesti.

    Post a Reply
  2. Olen kosmetologi, hoidan ihmisten ihoa työkseni. Sanon aina, että minun hoidostani lähtee vain kauniita ihmisiä. Kauniita, koska joku on heitä hoitanut ja he ovat rentoutuneita. He ovat saaneet ”omaa aikaa” ja henkilön joka on keskittynyt juuri heihin( tottakai iso vaikutus on tuotteilla millä teen, mutta jääköön se nyt toisarvoiseksi asiaksi)
    Haluaisin kuvan itsestäni kun teen kasvohoitoa (-hierontaa) haluaisin nähdä välityykö kasvoistani välittäminen, sen mitä annan käsieni kautta asiakkailleni. Olen jo keski-ikäinen joten kasvoitani näkyy myös ikä, mutta haluaisin nähdä sen ” sisäisen hehkun”

    Post a Reply
  3. Kuvaan itsekin mielelläni, mutta kun on itse kameran takana, ei juuri koskaan edes näe itsestä otettuja kuvia koska niitä ei juurikaan ole. Haluaisin kuvan itsestäni metsässä, metsä on minun hartauspaikkani.

    Post a Reply
  4. Pysäyttävä ajatus tuo kuvan ottaminen silloin kun se tulee mieleen. Olen pitkään halunnut kuvauttaa itseni, koska tiedän olevani joskus eräällä seinällä rivissä esivanhempien kanssa. Haluaisin itse vaikuttaa siihen, millainen kuva minusta siihen riviin tulee. Se varmaan täytyy toteuttaa NYT 🙂

    Post a Reply
  5. Mä olen aina haaveillut kuvasta, jossa näytän fressiltä, luonnolliselta ja sporttiselta. Reippaalta. Houkuttelevalta ja sellaselta että saan hymyn muiden huulille. Että joku katsoo kuvaa ja toteaa että wau, onpa ihanan normaali ja energinen ja säteilevä..

    Post a Reply
  6. Haluaisin kuvan itsestäni, jossa näkyisi luonteeli. Samaan aikaan vakavan ja leikkisän, sellaisen hota voisi käyttää työssä tarvittaessa, mutta jossa olisin oikeasti minä. Olen kuullut että en aina ole helpoin kuvattava, tarjoan haastetta siinä että kuvaaja joutuu todellakin löytämään minusta kauneutta että se näkyisi myös kuvassa. Mutta siis halaisin luonnekuvan. Tai vaihtoehtoisesti pin up henkisen, hyvällä maulla toteutetun kuvan itsestäni vähäpukeisena.

    Post a Reply
  7. Olen liikuntavammainen ja liikkumiseni kahden kyynärsauvan kanssa on hankalaa. Ja liikkumminen, mutta vielä hankalampaa on kaikki tekeminen. PIdän putiikkia, jossa myyn käsitöitäni ja käsityötarvikkeita. Asiakkaat ovat ymmärtäväisiä ja auttavat, kun en itse kykene.

    Haluaisin sellaisen kuvan, mistä välittyy sisukkuuteni. Se että vaikka on hirveän hankalia tilanteita, minä silti selviän ja keksin keinon toteuttaa unelmiani arjessa.

    Post a Reply
  8. Hiiohoi!

    Haluaisin itsestäni kuvan, jossa en näytä tönkkösuolatulta Chandler Bingiltä. Miun on tosi haastavaa olla kameran edessä luontevasti ja se kyllä näkyy kuvissa… Olisi ihanaa saada itsestä kerrankin kuva, joka olisi luonnollinen ja sitä tykkäisi itsekin katsoa ja jopa näyttää muille! Parhautta olisi jos kuvan saisi niin ettei tarvitse sitä varten väkertää naamaa ja tukkaa sata vuotta. Kuvassa olisi minä.

    Post a Reply
  9. Omassa ympäristössä parhaat kuvat.
    Nyt kun lapset pieniä ja aitoja olisi otettava paljon kuvia. Kun laittaa niitä seinälle ja tekee albumeita tarinoilla niin lapset kokevat itsensä tärkeiksi, etteivät ole mikään riesa ja komennusten kohde.

    Post a Reply
  10. Arpa osui tällä kertaa Helmi Elinaan, onnea onnea ja uusia kilpailuja järjestän kyllä varmasti taas pian, joten muiden ei kannata surra asiaa kovinkaan pitkään!

    Post a Reply

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *