Airiston jäillä ja vähän jorinaa vaarallisista metsähommista

Viime viikkojen aikana on tapahtunut paljon työjuttuja. Olemme tehneet sen verran ahkerasti töitä, osa vielä kolarin jälkihoitoja ja osa uusia toimeksiantoja, että olen ehtinyt vain ohimennen muistaa Toimistokissa-blogini olemassaolon. Ehdimme kuitenkin edellisviikonloppuna käydä eestaas Paraisilla ja ehdimme käydä jäilläkin, ennen kuin kelit lämpenivät ja jäätkin menivät sen verran heikoiksi, etten minä ainakaan sinne uskaltaisi lähteä. Lähes päivälleen kuusi vuotta sitten isäni rusautti jäiden läpi koppitraktorillaan palatessaan metsähommista ja oikaistessaan jäitä pitkin (tasaisempaa maastoa ja lyhyempi ajomatka). Ihmeen kaupalla hän onnistui pääsemään kopista ulos, sukeltamaan pinnalle, ponnistaman jään päälle ja kävelemään kovassa pakkasessa lähellä asuvan siskonsa luokse lämmittelemään. Viisi vuotta myöhemmin, samana päivänä, isoisäni kävi viimeisen kerran kalassa, lähti vielä vähän metsätöihin ja jäi sinne sahattuaan vahingossa moottorisahalla jalkaansa. Kymmenes helmikuuta on paitsi ihanan sukulaistyttöni syntymäpäivän, meidän suvun miesten epäonnenpäivä. Sitä odotellessa…DSC_0533-5

Hur som helst… Kävimme tosiaan Karrin kanssa käppäilemässä jäillä Airiston liepeillä. Airisto ei joka vuosi edes jäädy, se on yksi saaristomeren pisimmistä selistä, upea maisema ympäri vuoden. Taitaa siellä olla hurjimmat ristiaallokotkin koko saaristomerellä. Kotisaareni ympäri kun veneilee, niin ei voi koskaan lähteä takki auki seilaamaan (toki muksuna sitä tuli tehtyä ja opittua kantapään kautta Airiston voima), vaan pitää aina muistaa, että vaikka esimerkiksi Norrsundissa tai Stagsundissa on pläkä, Airisto voi olla raivokkaalla tuulella.DSC_0610-5

Tässä pari talvista kuvaa isäni leirintäalueelta, Stormälö Campingilta, jonka ranta on Airistolle päin. Lisää kuvia tältä reissulta löydät allaolevasta galleriasta ja minun ja Karrin Instagramtileiltä.

Isot kuvat käsitelty kevyesti Lightroomissa ja gallerian kuvat kännykällä Snapseedissa reippaammalla kädellä. Kuvat joissa minä esiinnyt ovat Karri Anttilan käsialaa, loput minun.

 

Eräs toinen seikka joka vaikuttaa voimakkaasti tämänhetkiseen mielentilaan, varsinkin valokuvauksen suhteen, on se että olen tilannut uuden kameranrungon jo viikkoja sitten ja odottelen edelleen sen saapumista. Se on samainen Nikon D750 mikä Karrillakin on ja olen jo ehtinyt käyttää kyseistä kameraa muutamia kertoja työasioissa ja useita kertoja salaa tai vähemmän salaa ihan vain huvin vuoksi. Se on loistava kamera ja odotan sitä todellakin innoissani. Olen selkeästi kasvanut ulos nykyisestä kamerastani, joka siirtyy todennäköisesti Lvngroomin videotuotantokaluston jatkeeksi.

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *