Käyttökokemuksia: Nikon D750

kukatBlogini unohtui hetkeksi kun töissä oli niin hektistä. Kun minulla on enemmän kirjoitustoimeksiantoja, en oikein jaksa kirjoittaa blogia yhtä aktiivisesti. Nyt kuitenkin keksin aiheen jonka haluan kanssanne jakaa. Olen nimittäin siirtynyt vastikää kroppikennosta täyskennokameraan ja olen muutamassa kuukaudessa saanut sen verran fiilisteltyä ja testailtua, että uskallan kertoa niistä kokemuksista nyt blogiinkin.

Minulla oli aiemmin Nikonin D7000. Se on ollut luottokameranani jo muutaman vuoden, mutta en koskaan oikein päässyt sinuiksi sen kanssa. Se toimi luotettavasti, siis teknisesti se toimi, mutta se aiheutti minulle silti harmaita hiuksia useaan otteeseen, koska mm. suosikkiobjektiivini ei vain toiminut hyvin yhteen D7000:n kanssa. Entisellä (D3100) kamerallani oikein hyvin fokusoinut linssi fokusoi pahasti pieleen ja tiukan paikan tullen jouduin usein käyttämään manuaalifokusta, jotta saisin varmasti onnistuneen kuvan. Sanomattakin selvää on, että autofokusta tarvitaan välillä. Esimerkiksi en ole ollut tarpeeksi taitava kuvaamaan vipeltäviä lapsia manuaalisella tarkennuksella. Muut linssit toimivat kyllä D7000:n kanssa hyvin, mutta luottamus ehti mennä eikä jälki ollut mieleistäni. Jouduin usein jälkikäsittelyssä tekemään paljonkin töitä, jotta kuvia saattoi käyttää. Mutta elin tämän kanssa pari vuotta.

Tilanne muuttui kun Karri tilasi itselleen D750 kameran ja pääsin kokeilemaan sitä muutamaan otteeseen. Tämän jälkeen turhautumiseni omaan kameraani kasvoi kertakaikkiaan liian suureksi. Aiemmin olin oikeasti kuvitellut, etten vaan osaa tarkentaa oikein. Tämän jälkeen tajusin, että kamerassa tosiaan oli vikaa. Tai se ei keskustellut objektiivini kanssa (Sigma 50 mm, 1,4). Alkuvuodesta olin vinkunut tarpeeksi pitkään ja päätettiin, että jos haluan kehittyä kuvaajana, minun on päästävä kuvaamaan paremmalla laitteella. Niin alkoi pitkä odotus. Tilasin kameran Saksasta, koska D750:n hinnat olivat puolen tonnin verran kalliimmat Suomessa tuohon aikaan. Jos ero olisi ollut pienempi, olisin klampsinut Rajalaan tai johonkin muuhun liikkeeseen ja ostanut kamerani sieltä, ilman muuta. Mutta meidän taloustilanteessa 500 euroa on valtava raha ja Suomen hinnoilla en suoraan sanottuna olisi kyennyt ostamaan D750:a.

Pitkän odotuksen jälkeen sain kuin sainkin kameran ja siitä alkoi tutustuminen. Olin jo aiemmin käyttänyt Karrin kameraa, joten osasin jo sujuvasti käyttää perustoimintoja. Tarkentamisen oppiminen oli kenties haastavin asia. Fokus oli kohdillaan, mutta kuvani olivat aina hieman epäteräviä. Huomasin, että tärisevät käteni (sellaiset minulla on, sen kanssa olen oppinut elämään) vaativat ekstratarkkuutta kuvaamisessa, jotta saisin teräviä kuvia. Tätä harjoittelen vieläkin, mutta keskittyessäni saan jo terävää jälkeä ja uskallan luottaa siihen.

En osaa suoraan pinpointata mikä uudessa kamerassani on parasta, mutta saan otettua älyttömän paljon parempia kuvia, kuin aiemmalla kamerallani. Nyt luotan jo siihen, että kuvat ovat hyviä ja teräviä. En epäile enää, olenko vain huono valokuvaaja. Minusta tuntuu, että olen kehittynyt kuvaajana varmaan valovuoden verran sen jälkeen kun sain uuden kamerani, mutta oikeasti se kehittyminen on todennäköisesti tapahtunut osittain jo aiemmin ja nyt kun on hyvä kamera, niin se näkyy lopputuloksessa.

Muutamat ystäväni ovat kyselleet kameravinkkejä, kun he ovat olleet siirtymässä vanhasta 3000-sarjan Nikonista ylöspäin. He pohtivat siirtyäkö isompaan kroppikennoon vai suoraan täyskennoiseen. Minun oli hyvin helppo vastata kuvaamista rakastaville ja osittain sitä työssäänkin tekeväille ystäville, että kannattaa siirtyä suoraan täyskennoon jos aikoo kuvata paljon. Itse olin tyytyväinen D7000:n vain vajaan vuoden verran ja olisin hyvin voinut silloin jo siirtyä suoraan täyskennoon, vaikka olisin menettänyt parin DX-objektiivin hyödyt, mutta siltikin.

Hehkutuksen päätteeksi pitänee kuitenkin muistuttaa, että olen kuvannut harrastukseksi ja osittain myös työhön liittyvissä asioissa jo useita vuosia. Minulla ei ole välttämättä ollut aiemmin teknistä osaamista kuvaamiseen, mutta kuvaussilmää olen harjaannuttanut jo vuosien ajan. Täyskennokamerallakaan eivät kuvat ole kuvaajaa parempia oikeastaan koskaan 😉

(Valokuvat Nikon D750 otettuja, Snapseedilla käsiteltyjä ja Instagramin kautta tänne valikoituja)

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *