Mitä yrittäjyys minulle merkitsee?

_LJO7374-011800-luvulla isoisäni isoäiti oli kauppiasnainen Korppoolaismäessä Turussa. Hänen miehensä oli merimies ja seilasi pitkiäkin aikoja merillä. Toinen isoisäni isoäiti oli nykyisen käsityöyritys Gullkronan edelläkävijä. Hän teetätti kauniita ja laadukkaita kankaita, joita paikkakunnan naiset kutoivat, ja isoisoisoäitini möi näitä sitten Turkussa.

Isoisovanhempani ja isovanhempani olivat saaristolaisia maanviljelijöitä, joka ennen vanhaan oli varsinaista yrittäjyyttä. Myynti ja hinnat hoidettiin itse kunnes keskusliikkeet pikkuhiljaa ottivat isomman lohkon tuotannosta. Isäni ja äitini ovat myös toimineet yrittäjinä matkailualalla ja siskoni on jatkanut isäni liiketoimintaa hänkin. Viidestä isoisäni lapsenlapsesta kolme on päätynyt yrittäjäksi. Se on aika iso osa, väittäisin.

Isoisäni äidin veljet, Harkken veljekset, perustivat aikoinaan Tunturipyörän. Meidän suvun haaralla ei tämän toiminnan kanssa ollut paljoakaan tekemistä, mutta samaa yrittäjätaustaa heilläkin oli.

Mitä siis yrittäjyys merkitsee minulle? Se ei ole pelkkää työtä tai pakkopullaa, vaan se on elämäntapa. Tämä kuulostaa todella naurettavan klisheiseltä, mutta en oikein osaa kuvailla sitä millään muullakaan tavalla. Yrittäjyys on jotain mikä minun on pakko tehdä ja toteuttaa. Vaikka viihtyisin hyvin palkkatyössä (varsinkin palkkapäivinä ja sairastellessa), niin minussa asuu aina pieni – ei, korjaan – iso yrittäjä. Varmasti sopeutuisin ja ehkä toisin fressin tuulahduksen työpaikalle, mutta olisin silti aina yrittäjähenkinen ja todennäköisesti muiden mielestä ärsyttävä kiusankappale.

Minulle yrittäjyys merkitsee myös välillä sitä paljon kohuttua vapaaehtoista köyhyyttä. Olen viime vuoden aikana myynyt kaikki vaivalla hankkimani rahasto-osakkeet, jotka olivat hankittu juuri pahan päivän varalle. Nyt ne ovat menneet ja pahat päivät jatkuvat. Olen myös lainannut useita tuhansia euroja pankilta ja isältäni. En tiedä milloin voin maksaa isälleni takaisin, mutta pankille maksan nyt ainakin viisi vuotta eteenpäin aika monta satasta kuukaudessa.

Kun pahoja päiviä osuukin peräkkän useita, eivät enää mitkään hätävararahastot auta. Rahaa kuluu, vaikka ei kykenisi tekemään töitä. Ja rahaa ei yrittäjälle tule, ellei ole laskutettavaa. Ja vaikka laskutettavaa olisikin, kestää todella pitkään päästä tasapainoon katastrofaalisen vuoden jälkeen. Itse olen nippanappa välttynyt maksuhäiriöiltä, kiitos isäni joustavuuden ja pankin myöntämät lainat. Siinä teille yrittäjän riskiä kerrakseen!

Miksi sitten jatkan yrittämistä? Miksen lähde palkkatöihin? No sen vuoksi, että samalla kun olemme taloudellisesti rämpineet pohjamutien alla, olemme saaneet aikaiseksi myyntiä ja neuvotteluja tulevista töistä, ja visioita paremmasta tulevaisuudesta, että ei tässä voi antaa periksi. Ei todellakaan! Heikkoina hetkinä itken keskellä yötä ja kiroan valintaani, mutta hyvinä hetkinä nautin siitä, että työstäni pidetään ja minut halutaan yhä uudelleen kouluttamaan tai valokuvaamaan tai konsultoimaan asioista.

Jossain vaiheessa ajattelin vielä, että tämä on se taloudellisesti fiksuin tie. Se mitä alussa menetän taloudellisesti (verrattuna ikäkumppaneihini samoilla aloilla), tulee vielä takaisin jossain vaiheessa. Nyt seitsemän vuoden ja hyvin harvan palkkapäivän jälkeen olen päätynyt siihen, että pienikin palkka olisi kiva. En edes unelmoi pääseväni kovatuloisten pariin, ainakaan lähiaikoina ja ilman lottovoittoa. Mutta tiedän sen silti olevan mahdollista. Kaikki ei voi mennä aina pieleen, kuten viime vuonna meni. Jossain vaiheessa minun ammattitaitoni voittaa epäonnen. Ja siihen minulla on vankka usko – ammattitaitooni.

Satu Harkke, ystäväyrittäjäni ja sukulaiseni juuri samaisen isoäidin puolelta, vastasi minulle niin loistavasti kerran jutellessamme, kun valittelin hänelle minun kaoottisesti mutkittelevaa uraani. Olen siis ollut urani aikana baarimikkona, myyntiedustajana, asiakaspäällikkönä, rekrytointikouluttajana, kyläasiamiehenä, opettajana ja ties minä, puhumattakaan yrittäjyydestä, mikä sinänsä on jo hyvin monijakoinen työ. Satu sanoi, että juuri se tekee minusta tulevaisuudessa ainutlaatuisen. Nämä ovat ne asiat, joiden ansiosta pääsen vielä pitkälle. Pääsen ehkä Intiaan puhumaan, minne hän oli juuri tuolloin lähdössä.

Intiaan en vielä ole menossa, mutta Turusta tuli pyyntö mennä kertomaan yrittäjyystarinani opiskelijoille. Toivottavasti he maksavat matkat, koska muuten minulla ei ole oikein varaa lähteä 😀

Lupaan kertoa tarinani kaunistelematta, mutta myös pelottelematta turhia. Tämä on sellainen vuoristorata, että Linnanmäki jää kakkoseksi. Välillä hyvällä tavalla, välillä huonolla.

Hyvää ja kaupallista yrittäjäpäivää!

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *