Se tunne kun onnistut ottamaan juuri SEN kuvan

Vietimme muutaman päivän työloman Venetsiassa marraskuussa. Minä vastaanotin uuden vuosikymmenen meille kummallekin uudessa maassa, mutta erittäin vanhassa kaupungissa. Venetsia oli kaikkea mitä uskalsin toivoa ja enemmän. Vaikka ennen matkaa minusta tuntui siltä, että olen valokuvien ja YouTube-videoiden kautta kahlannut läpi kaikki kanaalit jo ennen matkaa, niin itse paikka oli vierailemisen arvoinen ja kertakaikkisen mahtava elämys. (Huom: suosittelen Venetsiaa arkipäivinä ja vilkkaimman matkailusesongin ulkopuolella, en haluaisi sinne yhtään enempää ihmisiä kuin mitä siellä marraskuussa oli.)

Matkan aikana käsittelin jonkin verran kuvia kännykälläni. Wifin kautta järjestelmäkamerasta kännykkään siirretyt jpg:t käsittelin Snapseed-appsilla, ja lopputulos oli ainakin kännykän näytöltä katsottuna kelvollinen. Mutta odotin innolla pääseväni käsittelemään kuvia ihan oikeasti ja ajan kanssa Adoben Lightroomissa ja Photoshopissa. Tähän sain viime viikolla uuden läppärin, koska vanha pöytäkoneeni on auttamattomasti liian hidas kuvien tehokkaaseen käsittelyyn. Lisäksi en ole ehtinyt käsitellä kuvia työaikana, ja tietokoneeni on ollut toimistolla, joten kuvat ovat jääneet käsittelemättä.

Viime viikonloppuna siis vihdoin pääsin käsittelemään näitä matkakuvia ja ensimmäiseksi kaivoin kuvatulvasta esiin erään minulle erityisen valokuvan, maagisen ja satumaisen otoksen gondoleista ja taustalla näkyvästä kirkosta. Kun näin kuvan kamerani näytöltä, tiesin heti että siinä on jotain erityistä. Kun käsittelin kuvaa Snapseedilla olin asiasta entistä vakuuttuneempi. Ja kun pääsin vihdoin käsittelemään kuvaa ihan Photoshopilla, en enää tiennyt mitä tekisin kuvalla. Se oli niin vaikuttava ja tunnelmallinen, mutta samalla niin epätodellinen.

Halusin Venetsiaan juuri valokuvaamaan. Halusin ikuistaa ne lukuisat kanaalit ja peilaukset ja turistit ja sillat mitä Venetsia tarjoaa. Mutta haasteeksi tuli se, että kaikki kuvat oli jo otettu siellä. Ponte Dell’Accademian legendaarinen maisema lyhyellä valotuksella ja pitkällä. Gondolit ja hääparit, auringonlasku ja valo. Mutta tämä yksi kuva tuntuu omalta. Kukaan muu ei ole ottanut sitä ennen minua. Hyvät naiset ja herrat. Näkymä Venetsian laguunin yli ja keinuvat, aavemaiset gondolit. Kamera: Nikon D750, objektiivi: Sigma 50 mm 1.4 ja valotus jotain 30 sekunnin luokkaa pikkujalustalla.

P.S. Lisää kuvia on kyllä tulossa. Facebookissa löydät kuvia minun henkilökohtaisen profiilin kuvista ja lisäksi laitan muutaman valokuvan Toimistokissan portfolioon.
_LJO6638

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *