Ensimmäisen verkkokurssimme opit

Helmi Korhonen otti minuun yhteyttä jo viime kesänä päättötyönsä tiimoilta. Hän halusi tehdä Omnian markkinointiviestinnän erikoistutkintoon tarvittavan päättötyönsä meille ja pohdimmekin tuolloin eri vaihtoehtoja tälle. Elämä tuli väliin kaikilla osapuolilla ja loppujen lopuksi aikataulu oli kiireistäkin kiireisempi. Maaliskuun puolivälissä totesimme, että päättötyö on tehtävä nyt. Tässä vaiheessa olimme sopineet, että tekisimme verkkokurssin aiheesta, joka on minulle varsin tuttu; valokuvien ottaminen (someen) ja käsitteleminen kännykällä. Olen pitänyt tällaisia kursseja lukuisia viimeisten parin vuoden aikana ja joka kerta palaute on ollut tosi positiivinen. ”Hyvä kurssi ja opittiin paljon valokuvaamisesta ja kuvien käsittelystä.”

Koska aihe oli minulle tuttu ja olen luonteeltani spontaani luovija, ei minulle tullut mieleenkään, että pitäisi tehdä minkäänsorttista käsikirjoitusta verkkokurssillemme. Edettäisiin samalla kaavalla, kuin livekursseillanikin ja homma olisi paketissa nopeasti ja tehokkaasti. Tein jonkin verran muistiinpanoja etukäteen, niin että tiesin mitkä aiheet haluaisin saada kurssiin mukaan. Muuten mentiin hyvin spontaanisti ja virheistä oppien. Tämä osoittautui työlääksi tavaksi, mutta jos homma pitää saada kasaan nopeasti, niin silloin tämä silti on melko hyvä tapa, jos vaihtoehtona on ”ikuinen” suunnitteluvaihe. Opimme paljon matkan varrella ja tämä olikin yksi toissijainen tavoitteemme; että voisimme myöhemmin paketoida verkkokurssien kuvaamisen ja niiden suunnittelun asiakkaalle.

Tässä tuleekin OPPI NUMERO 1: suunnittele paremmin (eli tee käsikirjoitus)

Kuvauspäivänä muistin taas minun akilleen kantapääni; kameran edessä työskentelyn. Yhtäkkiä rakkaat kameramme tuntuivat vihollisilta ja takeltelin sanoissa minkä ehdin. Jännitin ja unohtelin, sekoilin ja sähläsin. Helmi ja Karri kannustivat kyllä, mutta en saanut itseäni kasaan kameran edessä. Karri lähetti meidät lounaalle ja käski minun rauhoittua. Helmin kanssa sovittiin, että tehdään minulle isot muistilaput, joita voisin vilkuilla tarvittaessa kuvatessakin. Tämä toimi todella hyvin. Teleprompteria meillä ei ollut käytössä, mutta isot fläppitaulun paperit toimivat todella hyvin. Minäkin rauhoituin lounaan jälkeen ja homma luisti mallikkaasti tästä eteenpäin.

OPPI NUMERO 2: älä oleta muistavasi mitään, vaikka osaisitkin asiasi

Saimme kuvaukset tehtyä noin 7 tunnissa, mukaanlukien lounas- ja rauhoittumistaukoni. Tässä meillä oli tietenkin etuna se, että meillä oli ammattivideokuvaaja mukana. Lisäksi tallensimme minun kännykän näkymää ja Helmi toimi kuvausavustajana. Yksin minulta olisi mennyt huomattavasti pidempi aika ja olisin myös mennyt useammassa kohdassa yli siitä, missä aita oli matalin. Nyt minulta vaadittiin enemmän ja lopputulos on taatusti parempi, kuin jos olisin yksin tuhertanut kasaan verkkokurssini.

Käsittelyvaihe oli seuraavana käsillä. Meillä oli tiukka deadline, jotta Helmi ehtisi tehdä omat analyysinsa ja kirjoittaa päättötyönsä valmiiksi, joten emme saaneet myöhästyä. Karri leikkeli videopätkiä kasaan ja minä kirjoitin samaan aikaan kirjallista tukipakettia verkkokurssilaisille. Kumpikin työ vaati yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Paremmalla suunnittelulla Karrilla olisi ollut huomattavasti vähemmän raakamateriaalia, mikä piti kahlata löytääkseen parhaat otot ja sopivimman kokonaisuuden. Kirjallisessa osiossa pääsin tarkentamaan niitä asioita, jotka huomasin olevan selostettu liian nopeasti videomateriaalissa ja lisäksi tarvittaessa siihen pystyy korjaamaan pienet sovellusmuutokset, joita some-maailmassa jatkuvasti tulee.

OPPI NUMERO 3: Tee hyvä kirjallinen paketti, se antaa paljon lisäarvoa kurssilaisille ja antaa kurssillesi pidemmän käyttöiän

OPPI NUMERO 4: Mitä tarkemmin karsit videoklippejä jo kuvausvaiheessa, sen nopeampaa on editointi

Lopuksi oli aika julkaista kurssi. Meillä ei ollut resursseja tuottaa oma verkkokauppa tätä kurssia varten (tämä on suunnitteilla), vaan huutelin Facebookissa ja Twitterissä verkkokurssialustojen perään. Monien hyvien vaihtoehtojen joukosta someystäväni Sanna Jylänki huuteli minulle, että Redesanin verkkokauppa ottaisi mielellään meidän kurssin myyntiinsä. Samalla hän varoitteli, että verkkokurssien myyminen on työlästä ja vaatii todella paljon energiaa.

OPPI NUMERO 5: Hyödynnä verkostojasi, jos et halua tai ehdi tai osaa tehdä kaikkea itse

Markkinointiin käytimme parisen sataa euroa ja suuntasimme verkkokurssin maksetun mainonnan suoraan työikäisille naisille, joiden joukossa meidän pääkohderyhmämme mielestämme oli (käsityöläiset ja muut visuaalista markkinointia tarvitsevat mikroyrittäjät). Saimme valtavan hyvän määrän klikkejä mainoksiimme ja myös ihan verkkokauppaan saakka, mutta itse kauppa ei käynyt hyvin. Olimme tässä vaiheessa myös tietenkin jakaneet orgaanisesti verkkokurssipäivityksiä myös eri ryhmissä ja omissa kanavissamme. Muutaman kurssin saimme myytyä ja sitten päätimme pitää strategisen tauon maksetussa mainonnassa. Syksyllä on tarkoitus ottaa uusi kierros ja markkinoida kurssia voimakkaasti myös pääkohderyhmän ulkopuolella. Lisäksi olen saanut monta hyvää uutta yhteistyökumppanuutta verkkokurssin kautta ja syventänyt kumppanuutta muutamien entuudestaan tuttujen tahojen kanssa. Tuntuu siltä, että vaikka kurssi itsessään ei ole myynyt, sen mainitseminen eri tilanteissa tuo minulle lisäuskottavuutta monella eri tasolla. Suunnitteilla on yhteistyökuvioita ja paljon muuta kiinnostavaa.

OPPI NUMERO 6: Verkkokurssi vaatii valtavasti markkinointia ja voi tuoda lisäarvoa myös muilla, odottamattomilla tavoilla.

Tässä Infocrean tuottama video aiheeseen liittyvästä esityksestä, jonka pidin SomeTime2018-risteilyllä.

Verkkokurssin löydät täältä.

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *