Reissaamisesta

Ollaan Karrin kanssa lähdössä kuuden päivän reissulle Berliiniin. Odotan kovasti matkaamme. Kohteena Berliini on minulle vähän niin kuin Kouvola. Odotukset eivät ole hirvittävän korkealla, koska en tiedä kaupungista juuri mitään. Toki Brandenburgin portti ja muuri ovat tuttuja juttuja, mutta Berliinistä minulla ei ole yhtä selkeää kuvaa, kuin esimerkiksi Venetsiasta, Lontoosta tai New Yorkista (kahdessa ensimmäisessä olen käynyt, Nykissä en vielä). En kuitenkaan ole huolissani siitä, ettenkö viihtyisi reissulla. Minä saan reissufiiliksen aikaiseksi paikassa kuin paikassa, myös Kouvolassa.

Itse asiassa minulla taitaa olla jonkinlainen kuva Kouvolasta. Joskus vuonna miekka ja kirves taisimme olla Kouvolassa sukuloimassa silloisen poikaystäväni sukulaisten luona. Muistan kauniin monikerroksisen rivitaloasunnon ehkä 1960-luvulta, jonka seinät olivat aivan täynnä kauniita tauluja. Rakastan tauluja! Joten Kouvolasta minulla on kuin onkin positiivinen kuva.

Vai olikohan se sittenkin Varkaus? Nyt en kyllä ole ihan varma… No, mutta kiva paikka se oli, kuitenkin. Tämäkin kertoo jotain odotuksistani Berliiniä kohtaan.

SONY DSC

Silti useat tyypit ovat sanoneet, että juuri Berliini voisi olla se kaupunki, johon juuri minä rakastun. Saa nähdä. Minua kiehtoo aina tällaiset sanomiset, että se paikka sopisi sinulle. Mikä minussa antaa sen kuvan, että minä tykkäisin juuri Berliinistä? Millainen ihminen oikein olen, jos minun oletetaan tykkäävän Berliinistä? Minulla ei edelleenkään tässä 42 vuoden kypsässä iässä ole minkäänlaista kuvaa itsestäni – tai siis on oma mielikuva, mutta ei mitään hajua, miten muut minut näkevät. Ja se kiinnostaa minua hirvittävästi. Ehkä olen sitten vähän egosentrinen? Se ehkä on osa tätä kokonaisuutta, jonka muut näkevät?

Oli miten oli – me olemme viikon päästä reissussa. Pari päivää ollaan tien päällä vähän lännempänä Saksanmaalla ja sitten kolme päivää Berliinissä.

Venetsia on kyllä ulkomaankohteista se upein, minkä olen kokenut valokuvaajana. Kaikki ne peilaukset ja vanhat pinnat – sinne on päästävä uudestaan! Minua varoiteltiin, että se on koiranpaskalta haiseva läävä, kamala turistirysä – mutta minulle Venetsia näytti aivan toiset kasvot, maagisen valon ja äärettömän määrän valokuvauskohteita, joita ei mistään muualta löydä.

Berliiniltä odotan ehkä enemmän raadollisia kuvia, ei kauheasti romantiikkaa, vaan ehkä enemmänkin anarkiaa. Saa nähdä.

Saksan maaseudulta odotan ehkä jopa enemmän. Vihreän eri sävyjä, kumpuilevia maisemia ja mahdottoman paljon saksalaisia rakennuksia.

Lisäksi odotan sitä, että voin hetkeksi unohtaa työkuviot ja vain nauttia lomasta. Aika näyttää miten hyvin siihen kykenen. Itseni tuntien en kovin hyvin. No, mutta jos teen töitä, niin teen sen ainakin sitten eri maisemassa!

Viimeksi olin Saksassa vuonna 2010.

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *