Matkakokemuksia, vol. 2.0. Berliini

Omat odotukseni Berliinin suhteen olivat aluksi matalat, mutta pikkuhiljaa ennen matkaa, rakensin jo mielessäni tietyn kuvan tästä suurkaupungista. Osittain tämä kuva piti paikkansa, osittain ei. Näinhän se varmasti aina menee, kun matkustaa uuteen paikkaan.

Ensimmäinen kuva kaupungista oli se, että se on ihan hirmuisen iso! Kaupunki koostuu itse asiassa useammasta valtavasta kaupunginosasta, jotka ovat luonteeltaan kovin erilaisia. Emme ehtineet nähdä kaupungista kolmessa päivässä tietenkään murto-osaakaan, mutta se minkä näimme, antoi syyn palata Berliiniin uudelleen.

Ensimmäisenä iltana saavuimme vuokra-autollamme kaupunkiin. Silloin Berliinin suuruus osui kuin läimäys vasten kasvoja. Vaikka Karri olikin käynyt pikaisesti siellä aiemmin, reaktiomme kääntyessämme yhdelle kaupungin pääkaduista oli huvittavan samanlainen. Molemmat haukoimme henkeä, kun tajusimme kuinka pitkä suora kyseessä oli. Valitettavasti en muista, mikä katu oli kyseessä, mutta aiemmin julkaisemassani matkavideolla se näkyy ihan alussa.

Palautimme auton Hauptbahnhofille ja kävelimme kilometrin verran AirBnB-asunnollemme. Asunto oli mukava, joskin kulunut. Sen sijainti oli hyvä ja hinta kohtuullinen. Kävimme vielä illalla hakemassa autoon unohtuneen objektiivin ja ostamassa Karrille shortsit, koska säätiedotukset lupailivat lämpimiä päiviä.

Seuraavana päivänä aloitimme kaupungin valloittamisen käymällä otattamassa uusista shortseista hälyyttimen. Sen jälkeen jatkoimme Brandenburgin portin suuntaan, ohi hallintoalueen ja kohti Juutalaisten muistomerkkiä. Muistomerkki oli elämyksenä kaunis, joskin brutaali. Olettaisin, että tämä on ollut taiteilijan tarkoituskin.

Kiertelimme kaupunkia, söimme Berlin Mallissa reissumme parhaan aterian (vietnamilaista ruokaa) ja katselimme ja kuvailimme kaupunkia. Oli tosi vapauttavaa tietää, että meillä olisi vielä pari päivää aikaa tutkia kaupunkia. Illalla suuntasimme ystäviemme Anitran ja Samulin luokse, missä pääsimme nauttimaan säväyttävästä miniteatteriesityksestä ja muiden suomalaisten seurasta.

Sunnuntaina suuntasimme itään, kohti Kreuzbergin kaupunginosaa ja boheemimpia seutuja. Sieltä löysimme ”autenttisen” Berliinin – tai sellaisen Berliinin, minkä minä halusin saada valokuvattua. Meininki oli rentoa, mutta toki lieveilmiöitäkin oli enemmän. Huumekauppaa ja kadulla asuvia ihmisiä. Kävimme vielä illalla pienellä kävelyllä, jolla kuvasimme pitkällä valotuksella. Harmittavaista kyllä, jalat alkoivat olla niin väsyneet kaikesta kävelystä, että emme jaksaneet lähteä kuvailemaan maamerkkejä enää iltavalaistuksissaan.

Maanantaina suuntasimme Kurfürstendammin kaupunginosaan shoppailemaan, mutta en kauheasti löytänyt mitään, mikä olisi minun lompakolleni sopinut. Toki matkabudjetti alkoikin jo olla ehtymään päin, joten eipä sen väliä. Maanantai-iltana lähdimmekin jo kotiin Tegelin lentokentän kautta.

Author: Laura

Share This Post On

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *