Ihanaa Leijonat ihanaa!

Olin joskus nuorempana hurja Leijona-fani. Katsoin kaikki matsit, seurasin tilastoja ja laskeskelin todennäköisyyksiä. Ja matsien aikana pulssi oli jatkuvasti rasvanpolttolukemissa. Sitten tapahtui jotain. Jääkiekko ei enää kiinnostanutkaan. En ole viimeiseen 6-7 vuoteen jaksanut katsoa muutamaa minuuttia pidempään edes MM-kisojen matseja. Jotenkin kyllästyin totaalisesti koko hommaan ja suoraan sanottuna v*tti se, että miesten maajoukkueita seurataan herkeämättä ja naisten joukkueiden saavutukset saavat korkeintaan pienen otsikon jostain lööpin reunalta.

Mutta sitten tuli 2019 miesten jääkiekon MM-kisat ja Suomen ”kaikkien aikojen heikoin joukkue”. Seurasin kyllä otsikoita ensimmäisistä matseista ja pieniä pätkiä matseistakin ja huomasin joukkueen uuden pelitavan. Siinä oli vauhtia ja vaaran tuntua, ei pelätty häviämistä ja lähdettiin haastamaan supertähtiä yksi toisensa perään. Ja sitten tuli Ruotsi-matsi.

Minä sanoin Karrille, että katsotaan hetki tätä ja siirrytään sitten Netflixin puolelle (hänellä ollut vähän sama tunnelma jääkiekon suhteen kuin minullakin viime vuosina). Sitten katsottiin hetki. Ja toinenkin. Ja siinä vaiheessa, kun tilanne oli niin jäätävän jännittävä, etten enää olisi uskaltanut katsoa ja sen vuoksi halusin vaihtaa kanavaa, niin Karri halusi jatkaa. Ja sitten kärsittiin loppuun saakka. Ja oi että, mikä tunne! Olin jälleen totaalisesti koukussa!

Lauantaina neuvottelin urheiluun täysin epäinnostuneen poikanikin katsomaan Venäjä-matsia. Perustelin sitä sillä, että antaa lajille mahdollisuuden, että uskon hänen kyllä innostuvan. Ja kyllähän hänkin innostui. Kun suomipojat runttasivat Venäjänkin kanveesiin ja loppusummeri soi, tipahti poika lattialle riemastuksissaan ja uusi samalla kovaan ääneen ilosta!

Eilen sitten oli finaalin aika ja koko uusperheemme asettui katsomaan sitä into piukassa. Toki pälpätys ja pulputus häiritsi meikäläistä sen verran, että taisin matsin aikana huuta noin kymmenen kertaa: ”Hiljaa, MINÄ katson nyt jääkiekkoa!” erinäisten ukaasien säestämänä (jos vielä joku riehuu täällä, niin tyyppi painuu suoraan sänkyyn). Ilo oli ainakin suurimmalla osalla sakkia ylimillään, kun loppusummeri pärähti soimaan ja Suomi varmisti aivan käsittämättömän upean MM-kullan!

Kiitos jääkiekon Suomen miesten maajoukkue! Teitte hienon työn! Naisetkin olisivat ansainneet saman, mutta tuomarisählingin takia joudumme odottamaan vielä sitä kultaa jonkin aikaa.

Ruotsinkielien taitoisten kannattaa muuten käväistä tsekkaamassa Ruotsin lehdistön upeat sanat Suomen kullasta. Kyllä naapuri osaa iloita meidän puolesta niin hienosti, että voitaisiin itsekin ottaa vähän mallia. Iloitkaamme omasta menestyksestä, ei toisten tappiosta!

Kuvat (Andre Ringuette), IIHF (media-osio).

BRATISLAVA, SLOVAKIA – MAY 26: Finland’s Marko Anttila #12 (not shown) scores a second period goal against Canada’s Matt Murray #30 during gold medal game action at the 2019 IIHF Ice Hockey World Championship at Ondrej Nepela Arena on May 26, 2019 in Bratislava, Slovakia. (Photo by Andre Ringuette/HHOF-IIHF Images)

Author: Laura

Share This Post On

2 Comments

  1. Hyvä kirjoitus. 🙂 Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että naisten jääkiekon pitäisi saada enemmän huomiota medialta, kuin sen pikkuotsikon verran jossain lehden kulmassa. Siitä huolimatta toivotan onnea Leijonille!! Toivottavasti naiskiekon arvostus lähtisi nousuun. Toisaalta, eihän tähänkään joukkueeseen uskottu. Ja miten kävi?

    Post a Reply
    • Toivottavasti naisten kaikki lajit ja työt ja ihan kaikki lähtis arvostuksessa nousuun 🙂 Tämä miesten kulta oli kyllä sellainen saavutus, että se ensimmäinenkin kultamitali vuosikymmenten takaa kalpenee!

      Post a Reply

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *